Leena Halonen

Maalauksia

"Sonetteja"

Galleria Kivipankki 28.9. - 12.10. 2003 Jämsä

Hyvä kävijä,

Pieni merihevonen hopeisessa häkissään on "Sonetteja" -näyttelyni avainteos. Olen tuonut kuivatun merihevosen Fisterrasta, jota kutsutaan myös nimellä Finisterra, maan loppu. Fisterra on mantereen läntisin kohta Galitsiassa, Espanjan luoteisosassa. Kun kulkee aivan niemen kärkeen asti ja katsoo suoraan eteensä, aava meri ympäröi kulkijan koko näkökentän.
Tutustuin Galitsian rannoilla öljyvahinkoihin, jotka olivat aiheutuneet ja aiheutuvat edelleenkin "La Prestige" -öljytankkerin haaksirikosta. Luonnon haavoittuvuus oli käsin kosketeltavaa. Valkoasuiset ihmiset, jotka pesivät rosoisia kallioita painepesureillaan, olivat toivottomalta tuntuvan tehtävän edessä: kuinka raskasöljyn mustiksi töhrimät kivet saataisiin konsanaan puhtaiksi? Varsinkin kun monien kilometrien syvyydessä makaava hylky pulputtaa kaiken aikaa lisää saastetta mereen.
Matkastani Galitsiaan kesäkuussa 2003 käynnistyi ajatuskulku, jonka tulosta ovat näyttelyni työt. Mikä on öljyn osuus kohtaloissamme? Miten ahneus ja vastuuntunnon puute vaikuttaa tulevaisuuteemme?
Ihmisessä on paljon muutakin kuin raadollisuutta. Siksi en tahtonut lähestyä aihettani kovin karkein keinoin. Vastapainoksi valitsin Shakespearen sonetit. Ne ovat esimerkkejä kauneudesta, joka myös on ihmiseen kuuluvaa ja ihmisestä lähtöisin. Sonetit ovat runoja, usein myös lauluja. Ne voivat olla luettavia, kuultavia ja - miksei myös - nähtäviä.
Ihmisen aisteista kehittyneimmät ovat näkö ja kuulo. Ympäristön optiseen havainnointiin ihmisellä kytkeytyy automaattisesti jako ihmisen ja luonnon luomaan. Koska maalaus tiedetään aina ihmisen tekemäksi, taipumuksenamme on tulkita teosta niin, että yritämme havaita mahdollisia yhtymäkohtia todellisuuteen, joko luontoon tai ihmisen aikaansaannoksiin maailmassa.
Mutta maalausta voi lähestyä samoin kuin musiikkia: etsiä ominaisuuksia jotka maalauksessa vastaavat, ei niinkään silmiemme ulkonaisiin tottumuksiin, vaan sisäisiin mietteisiin, toiveisiin ja tarpeisiin. Tätä yritän viestiä teoksillani.